Kala-Oskari ja kolme enkeliä

Kala-Oskarilla on enkelinsä, rovastilla ukonlahnansa, livolla ihmerysänsä... Yrjö Knuutisen kalastusnovelleissa on paljon aineksia: syvällistä ihmistuntemusta, tarkkoja havaintoja, tunnelmia, kyläelämän kuvausta, pyynnin kutkuttavia hetkiä.

Kalastaminen on kertomusten yhteinen nimittäjä. Ympärille rakentuu koko elämä, väkevä nuoruus kalaöineen ja haikea vanhuus, muistojen aika.
[Takakannen kirjaesittely]

Savonia- palkintoehdokas vuonna 1986.

Poika ja kalastajavanhus

Poika tuijotti ongenkorkkia, jota koskenpyörre kuljetti ja pompotteli. Kun korkki oli kulkenut vähän matkaa häränsilmässä, se pysähtyi kiertämään lähes paikalleen ja alkoi sitten kulkea jumottaa hitaasti vastavirrasta takaisinpäin...

Ukonlahnojen aikaan

Allu ja Esa, valimon tiilenlyöjät, soutivat sunnuntaiaamuna selän puolelta yökalasta. Allu lipsutteli hiljaa airoilla, ja Esa istui perässä, uitti melaa ja piti Professoria siimanpäässä...

Kala-Oskari ja kolme enkeliä

Helle oli jatkunut jo viikkoja. Päivästä päivään kaareutui taivas kuparinpunertavana, nurmikot kulottuivat keltaisiksi nukkamatoiksi ja maa askelten alla rutisi kuivuuttaan...