Arvosteluja
Saaliita syvänteestä
Tämä kirja on altis perusteelliselle väärinkäsitykselle. Venettä
vesille työntävä mies etukannessa, aalloilla pomppiva korkki takapuolella,
Ilkka Pesosen naivistisia kuvia molemmat. Ja kansien sisällä kertomuksia
kalastuksesta, entisaikojen erinomaisista saaliista, vanhahtavalla tyylillä
kirjoitettuja, vähätapahtumaisia tarinoita. Kunnon kalastusnovelleissa
pitäisi olla liikettä ja imua ihan toisella tavalla.
Tämmöinen saattaa olla ensivaikutelma monella lukijalla Yrjö Knuutisen
uudesta teoksesta. Mutta jos hänellä on malttia tutkia tekstiä tarkemmin ja
katsoa siitä piirtyviä sisäisiä maisemia kauempaa, hän saa havaita, että
tässä teoksessa ei olekaan kyse tavanomaisesta kalajuttujen kokoelmasta.
Kirjan saalis nousee syvältä.
Itse asiassa tuo puoli tulee vastaan jo ensimmäisellä sivulla, kirjan
niminovellissa. Kala-Oskari on vanha mies, sydänvikainen, hänestä tuntuu
'kuin isokourainen mies olisi peukalohankasellaan henkitorvesta painanut ja
kuristanut'. Jäseniä kolottaa; Oskari etsii vanhuuttaan lonksahtelevassa
sängyssä asentoa, jossa olisi vähän helpompi hengittää. Jatkossa
Morottajan, ikääntyneen kalamiehen ja kalajuttujen kertojan kävelytien
varteen jää hänen ysköksistään veriviiru. Vanha Kaapo kuuntelee
keväällä satakielen laulua, heittää verkot lahnoille - mutta ne jäävät
toisten nostettaviksi Kaapo löydetään aamulla kuolleena.
Epilogissa yksinäinen soutaja katselee vanhoja tuttuja rantoja, muistelee
menneitä ja päättelee kauempana piirtyvää, tehdasta katsellessaan, että
'voisi isä ihmetellä, jos olisi tuon näkemässä'.
Kala-Oskarin ja kumppaneiden elämisessä ja olemisessa on mukana ahdistus,
vuosien kertymisen mukanaan tuoma tieto kaiken katoavaisuudesta. Sitä ei
paisutella, se nousee esiin enemmänkin rivien välistä, mutta se on selkeästi
aavistettavissa.
Tuolta tummalta taustalta nousevat sitten elämän myönteiset arvot esiin.
Ulkonaisesti ne eivät ole kovin kummoisia muistoja lapsuuden
huolettoman-onnellisista päivistä hyvine kalansaaliineen, aurinkoinen
huumorinvälähdys 'ukonlahnojen aikaan', luonto ympärillä ja enkeleiden
vierailu vanhan kalamiehen luona kolmen onkimatoja tuovan pikkupojan hahmossa.
Harrasta, eleetöntä kerrontaa.
Kun lukija on oivaltanut Yrjö Knuutisen kirjan perusidean, hän tajuaa samalla,
että sen ensivaikutelmana vanhahtavalta vaikuttava tyyli on tässä asetelmassa
täsmälleen oikea ilmaisukeino. Kirjoittaja on joko vaistonvaraisesti tai
sävyjä huolellisesti punniten tavoittanut sen sävellajin, jota hänen
persoonallinen sanottavansa edellyttää.
Yrjö Knuutinen on pitänyt pitkän paussin kirjojensa välillä; 'Kurkin'
ilmestymisestä on pitkälti toistakymmentä, vuotta. Tuntuu siltä että
mies, toisin kuin viihteen tekijät, arvostaa tekstinsä laatua enemmän kuin
määrää.
Aarre Huuskonen - Savon Sanomat 1986
Yrjö Knuutisen Kala-Oskari ja kolme enkeliä (Kustannuskiila) sisältää mukavia pieniä kertomuksia, jotka kaikki liittyvät kalastamiseen. Kirjan yhtenä sankarina on poika nimeltä Klonksu. Hän on etevä löytämään itsehankkimalleen katiskalle hyviä pyyntipaikkoja.
Tulee mieleen pääministeri Kalevi Sorsa, joka äsken lonksutteli kokoomukselle hallituksen ovea. Vähän myöhemmin hänen kerrotaan lähettäneen kokoomusryhmän pikkujouluun sähketervehdyksen, jonka allekirjoituksena oli "Klonksu".
Klonksujen yhteinen tuntomerkki näyttää olevan, että he ovat hyviä löytämään katiskalleen pyyntipaikkoja.
Sakari Virkkunen - Suomen Kuvalehti 1986
Takakansi sanoo aivan nappiin: syvällistä ihmistuntemusta, tarkkoja havaintoja, tunnelmia, kyläelämän kuvauksia, pyynnin kutkuttavia hetkiä. Kalastuslastuilla ja novelleilla on vahva perinne, meilläkin; mestarihan on Juhani Aho kalalastuineen, ja hänellä on perillisiä kosolti, nuorimpien joukossa juuri Yrjö Knuutinen.
Kirjailija osoittaa, ettei luontonovelli, jossa ihminen ja hänen ympäristönsä ovat jatkuvassa elimellisessä kosketuksessa, ole yksikerroksinen, vaan psykologiset vivahteet, kaiken yhteys ja ajan joskus järkyttävätkin tapahtumat ja muutokset kytkeytyvät yhä suomalaisten eloon, meidän jotka vanhan Kaapon tavoin olemme lapsuudestamme lähtien liikkuneet rannoilla. - Selkeätä, täsmällistä tekstiä, joka puhuu myös dialogin kautta.
Ilkka Pesosen kansi rauhallinen, kuulas.
Terttu Tupala - Kirja-arvosteluja 1986
Fiske är det centrala temat i Yrjö Knuutinens novellsamling Kala Oskari ja kolme enkeliä. Författaren har skarpsynt och inkännande skildrat såväl de unga pojkarnas som gamlingarnas känslor under sommarens fiskenätter och vinterns isiga dagar. Berättelserna är korta, men innehållsrika och stämningsfyllda. Knuutinen verkar vara en skicklig människokännare när han beskriver folk i ett litet bysamhälle. Boken ger trevlig läsning.
Sirkka Jauho - Hub/Bibliotekstjänst - 1986
...tarinat ovat todentuntuisia, eikä niitä rasita liiallinen
romanttisuus, mihin kalastus ja metsästys aiheina aina houkuttelevat...
Tämäntapaisia laajempialaisia eräkirjoja toivoisi enemmänkin...
R. - Kansan Sana 1986
...Tunnelmapala ajan tappamien rauhallisten selkävesien ja levottomien
liekkien ääreltä on aivan paikallaan. Vaatimattomuudessaan Knuutisen lastut
kelluvat yllättävän monen turboajan hiilikuituvapajutun edelle...
Pekka Rajala - Ilkka 1986
...Yrjö Knuutinen on saanut kalastusjuttuihinsa mukavasti ilmettä. Hän ei ole
tyytynyt vain kertomaan mitä on kokenut, vaan pistää kynänsä pintaa
syvemmälle. Näin jutut saavat ulottuvuuksia, joita harvoin tapaa puhtaista
kalastusnovelleista...
Markku Vainio - Länsi-Suomi 1986
...Kala Oskari ja kolme enkeliä on hieno novellikokoelma. Oikea
joululahja varttuneelle kalamiehelle...
Antti Salonen - Urheilukalastus 1986
...lukijan on helppo samaistua näihin pieniin ja vaatimattomiin
kalastustapahtumiin. Kalamies löytää niistä osan omaa itseään...
Veli-Pekka Jarva - Satakunnan Kansa 1986
...Yrjö Knuutisen kirja on miellyttävä tuttavuus eräkirjojen joukossa.
Näyttää siltä, että puhe eräkirjallisuuden paikallaanpolkemisesta on ollut
turhaa...
M.S. - Metsästys ja Kalastus 1986
...eipä ole pahitteeksi nuorempienkaan, ylenpalttisen välineistön
kanssa kalavesillä ahertavien harrastajien lukea, kuinka vähäisin välinein
kalan pyynnin aidot tunnelmat loppujen lopuksi ovat saavutettavissa...
R. K. - Kalastus 1986
...kertomukset ovat erityisesti aloittelevien eränkävijöiden mieltä kiehtovia hienoine ihmis ja luontokuvauksineen. Kirjassa puhuu tavallinen jokamieskalastaja, jolla on silmää nähdä ympärillään tapahtuvia asioita...
Erämies 1986