Timo Ruotsalainen - Sisä-Savon Lehti 23.11.1995
"Koneella minä edelleen remputan"
Yrjö Knuutisen kolmas kirja kertoo 30-luvun pojista
Mitassa - niminen novellikokoelma voisi kertoa puutavarakaupoista,
kuten tässä savottaproosan luvatussa maassa niin moni muu kirja tekee.
Rautalampilaisen Yrjö Knuutisen tuorein, kolmas teos käsittelee
kuitenkin pienen asemakylän elämää 30-luvulla alakoululaisten
näkökulmasta. Niminovellissa ollaan vaatturilla teettämässä housuja.
Harmaasta kankaasta ommellut polvihousut esitellään
kansikuvassa. Iloinen, keltasävyinen kansi näyttää houkuttelevalta ja
innostaa tarttumaan 143-sivuiseen kirjaan.
Mitassa pitää sisällään 25 novellia. Teksti on
nopealukuista, mikä johtuu osaltaan hyvästä painoasusta mutta enemmän
kuitenkin Yrjö Knuutisen kielestä: iskevää, tiivistettyä ja harkittua
tekstiä on ilo lukea. Siinäkin Knuutisen uutuus poikkeaa muodikkaista
tiiliskivikirjoista.
- Olisin minä voinut tietysti loruilla pitempään,
kirjailija kuittaa. Knuutinen kuuluu kirjoittajiin, jotka näkevät vaivaa
lukijan eteen. Hän ikään kuin piirtää meille kuvan käsittelemistään
hahmoista ja paikoista, mutta pelkkinä ääriviivoina. Niistäkin hän
jättää pois palan sieltä, toisen täältä. Tuntomerkkejä ei tuputeta,
mutta ne ovat kaikki siellä: kuva valmistuu, kun lukija täydentää kuvan
mielikuvituksessaan.
Täyteen lastattu teksti olisi näännyttävää,
vaikka moni kirjailija kartuttaa sillä tavalla sivumäärää.
Lasten elämykset tärkeimpiä
Mitassa-kokoelmassa 7-18 -vuotiaat pojat tutkivat ratapihaa, kulkevat
polveilevalla koulutiellään, käyvät uimassa ja pelaamassa, vakoilevat
tyttöjä ja kuuntelevat aikuisten keskusteluja. Elämää varjostaa sota.
Osaksi kertomukset pohjautuvat Knuutisen
lapsuudenkokemuksiin. Hän syntyi ja asui nuoruutensa Siilinjärvellä.
Valmistuttuaan opettajaksi hän työskenteli mm. Pörölänmäellä.
Rautalammilla hän on asunut viimeiset 18 vuotta.
30-luvun maailma näyttää ensi silmäyksellä
poikkeavan nykypäivästä, mutta onko lopulta niin?
Muutamin poikkeuksin ja lisäyksin tapahtumat voisi
siirtää 90-luvulle. Tv:n ja tietokonepelien aikakausi on tietysti toinen,
mutta ehkä lapsuudesta nuoruuteen ja edelleen aikuisuuteen varttuvat käyvät
läpi samoja vaiheita kuin edelliset sukupolvet.
Yrjö Knuutisella on entisenä opettajana näkemys
asiasta:
- Olisi parempi, että lapsi on itse aktiivisesti
mukana elämässä kuin katsoo tv:stä, miten eletään.
Kyse on elämyksistä. Knuutinen laajentaa
pohdiskelunsa koskemaan tv:n ja kirjan eroja:
- Televisiossa kaikki on valmista, mutta kirjassa
kirjailija antaa impulsseja lukijalle, joka luo mielikuvituksessaan maisemat ja
jopa täydentää niitä.
Novellit lojuivat vuosia pöytälaatikossa
Mitassa on Knuutisen kolmas kirja. Ensimmäinen, 1970 julkaistu Kurkki (WSOY)
kertoi kesystä joutsenesta. Se perustui Knuutisen omiin, kesyttämästään
linnusta saamiin kokemuksiin.
Erätarinoita sisältänyt Kala-Oskari ja kolme
enkeliä (Kustannuskiila) ilmestyi 1986. Knuutisen tekstiä on nähty
julkaistuna useana vuonna mm. Eränkävijä-lehden kirjoituskilpailuissa.
- Uuden kirjan tekstit olivat syntyneet vuosien
mittaan. Pari vuotta sitten jouduin kipeän polven takia pysymään aloillani.
Kun ei ollut muuta tekemistä, ajattelin järjestää pöytälaatikkoni. Löysin
tekstit, jotka tietysti piti kirjoittaa uudestaan.
Ensimmäisen version Knuutinen kirjoittaa kynällä.
Teksti on itse kehitettyä salakirjoitusta, jota ulkopuoliset eivät osaa. Vasta
toisella kirjoituskerralla Knuutinen sanoo tarttuvansa kirjoituskoneeseen.
Tietokonetta hän ei ole tekstinkäsittelylaitteeksi ainakaan vielä
kelpuuttanut.
- Koneella minä remputan, hän toteaa tyytyväisenä.
Haanpää on esikuvista tärkein
Esikuvikseen Knuutinen mainitsee ennen kaikkea Pentti
Haanpään, jonka pariin hänet aikoinaan opasti vanhempi veli.
- Sillanpäässä vetoaa hänen luonnonläheisyytensä,
Waltarissa huumori. Ulkomaisista suosikkeja ovat Kafka sekä venäläiset
klassikot: Tshehov, Gogol ja Gorki. Runoilijoista tärkeitä ovat Baudelaire ja
Yeats. Ja viime aikoina minä olen lukenut aivan hulluna Jungin filosofiaa.
Uuden kirjan markkinoimiseksi Knuutinen on kiertänyt
kirjakaupoissa Siilinjärvellä ja Rautalammilla. Näissä tilaisuuksissa hän
saattaa kertoa, millainen yhteys novellihenkilöiden välillä on ja miksi
Enskin äiti oli tyytyväinen, kun isä palasi sodasta haavoittuneena. Kirjasta
voi löytää enemmän kuin arvaakaan...