Huhtikuun viimeinen ilta
On huhtikuun viimeinen ilta. Muotopuoli Kuu korkealla lounaan taivaalla. Kuun
yläreunassa kirkas roso. Katsoin sitä kiikarilla. Nojasin männynrunkoon ja
tähystin. Mustia kehiä petäjäin ympärillä ja lätäköt kiiltelevät.
Joutsenen
häkkiin paistaa Kuu. Joutsen lepää valppaana, kaula suorana ylöspäin. Nokka
osoittaa järvelle ja pää kääntyilee jatkuvasti...
Koko iltapäivän olikin
joutseneni poissa. Ei näkynyt koko kyläkunnalla. Sitten illalla se laskeutui
pellolle ja käveli pihaan. Olin haravoimassa pihamaata, kun se juoksi siivet
levällään luokseni ja alkoi parhaansa mukaan auttaa minua (ts. siirteli
nokallaan risuja kasoista, ajoi lehtiharavaa takaa ja oli kaikella mahdollisella
tavalla vastuksina). Nyt se lepää kaula seipäänä häkin oljilla kuutamossa.
Niin loppuu eräs
elämäni huhtikuu.
Kuussa kirkas roso.
Mustia kehiä petäjäin ympärillä.
Vappuaamu. Kävelin joutsenen kanssa joen rannalla. Joutsen upotti päänsä
pohjamutaan. Istuin sammaleisella kannolla ja katselin. Kun lintu oli syönyt,
lähdin pois pitkin rantaa kylätielle päin. Joutsen ui vierelläni. Tietä nousin
vanhan koulun päätyyn ja joutsen käveli perässäni. Rakennuksen päädyssä oli
kuiva, kulottunut nurmikko. Siihen paistoi Aurinko lämpimästi ja rakennus
suojasi tuulelta. Heittäydyin pitkälleni. Ylläni oli paksu, vanha villapaita,
kalapaitani ja jalkoihini olin vetänyt pitkävartiset kumisaappaat. Katsoin
silmieni raoista ystävällistä, hyvää Aurinkoa. Syrjäsilmällä seurasin joutsenta.
Kauan aikaa se kalttasi höyheniänsä rakennuksen nurkalla, läpytteli sitten
räpylöillään muutaman metrin päähän minusta ja laskeutui makuulle. Se oikaisi
toisen siipensä nurmikolle ja kallistui Aurinkoon päin. Vähän aikaa se nujusi
nokkaansa untuviinsa, löysi hyvän asennon ja kurisi. - Ku ... kurrrrrrr ... rrrr
. . .r . . . .
Hyvä on, sanoin minä ... Siinä me vietimme auringonpalaamisen
juhlaa.
Myöhemmin alkoi kohota pilvikyhmyjä taivaalle. Ne peittivät väliin
Auringon.
Aina, kun pilvi siirtyi
pois Auringon edestä, sanoi joutsen - Kurrrr
rrrrrrrrrrr ... rrr ... r . . .
Kuulin sen unen läpi
ja Aurinko lämmitti
ystävällisesti.
Illalla kohosi Kuu taivaalle. Kolme kissaa kohtasi toisensa kylätien varrella
lehmuksen alla. Siinä ne istuivat, mourusivat ja nuoleskelivat huuliansa ... Ja
Kuu kuin paisunut, valkoinen leipä.
Syntyi sade. Hiljainen kevätsade. Vedestä
raskaat pilvet antoivat maalle kosteutta. Kuovi saapui sadepilvien mukana. Se
lensi kylän yläpuolella ja parkui riemastuneena. Laskeutui viimein
lammikkoiselle järvenjäälle ja aloitti soidinlaulunsa.
Joutsen ei tullut enää
yöksi kotiin. Myöhään illalla kuului sen ääni kaakon taivaalta sadepilvien
alapuolelta. Seisoin pihapenkalla ja odotin. Sade ripisi nukkuvaan nurmikkoon.
Käännyin tuuleen päin, kohotin kämmeneni ylös ja sanoin hiljaa - Kiitoksia.
Kurkki 1970 s.76-78
