Huhtikuun viimeinen ilta

     On huhtikuun viimeinen ilta. Muotopuoli Kuu korkealla lounaan taivaalla. Kuun yläreunassa kirkas roso. Katsoin sitä kiikarilla. Nojasin männynrunkoon ja tähystin. Mustia kehiä petäjäin ympärillä ja lätäköt kiiltelevät. 
     Joutsenen häkkiin paistaa Kuu. Joutsen lepää valppaana, kaula suorana ylöspäin. Nokka osoittaa järvelle ja pää kääntyilee jatkuvasti...
     Koko iltapäivän olikin joutseneni poissa. Ei näkynyt koko kyläkunnalla. Sitten illalla se laskeutui pellolle ja käveli pihaan. Olin haravoimassa pihamaata, kun se juoksi siivet levällään luokseni ja alkoi parhaansa mukaan auttaa minua (ts. siirteli nokallaan risuja kasoista, ajoi lehtiharavaa takaa ja oli kaikella mahdollisella tavalla vastuksina). Nyt se lepää kaula seipäänä häkin oljilla kuutamossa.

Niin loppuu eräs 
elämäni huhtikuu. 
Kuussa kirkas roso. 
Mustia kehiä petäjäin ympärillä.

     Vappuaamu. Kävelin joutsenen kanssa joen rannalla. Joutsen upotti päänsä pohjamutaan. Istuin sammaleisella kannolla ja katselin. Kun lintu oli syönyt, lähdin pois pitkin rantaa kylätielle päin. Joutsen ui vierelläni. Tietä nousin vanhan koulun päätyyn ja joutsen käveli perässäni. Rakennuksen päädyssä oli kuiva, kulottunut nurmikko. Siihen paistoi Aurinko lämpimästi ja rakennus suojasi tuulelta. Heittäydyin pitkälleni. Ylläni oli paksu, vanha villapaita, kalapaitani ja jalkoihini olin vetänyt pitkävartiset kumisaappaat. Katsoin silmieni raoista ystävällistä, hyvää Aurinkoa. Syrjäsilmällä seurasin joutsenta. Kauan aikaa se kalttasi höyheniänsä rakennuksen nurkalla, läpytteli sitten räpylöillään muutaman metrin päähän minusta ja laskeutui makuulle. Se oikaisi toisen siipensä nurmikolle ja kallistui Aurinkoon päin. Vähän aikaa se nujusi nokkaansa untuviinsa, löysi hyvän asennon ja kurisi. - Ku ... kurrrrrrr ... rrrr . . .r . . . . 
Hyvä on, sanoin minä ... Siinä me vietimme auringonpalaamisen juhlaa. 
     Myöhemmin alkoi kohota pilvikyhmyjä taivaalle. Ne peittivät väliin Auringon. 

Aina, kun pilvi siirtyi 
pois Auringon edestä, sanoi joutsen - Kurrrr 
rrrrrrrrrrr ... rrr ... r . . . 
Kuulin sen unen läpi 
ja Aurinko lämmitti 
ystävällisesti.

     Illalla kohosi Kuu taivaalle. Kolme kissaa kohtasi toisensa kylätien varrella lehmuksen alla. Siinä ne istuivat, mourusivat ja nuoleskelivat huuliansa ... Ja Kuu kuin paisunut, valkoinen leipä. 
     Syntyi sade. Hiljainen kevätsade. Vedestä raskaat pilvet antoivat maalle kosteutta. Kuovi saapui sadepilvien mukana. Se lensi kylän yläpuolella ja parkui riemastuneena. Laskeutui viimein lammikkoiselle järvenjäälle ja aloitti soidinlaulunsa. 
     Joutsen ei tullut enää yöksi kotiin. Myöhään illalla kuului sen ääni kaakon taivaalta sadepilvien alapuolelta. Seisoin pihapenkalla ja odotin. Sade ripisi nukkuvaan nurmikkoon. Käännyin tuuleen päin, kohotin kämmeneni ylös ja sanoin hiljaa - Kiitoksia.

Kurkki 1970 s.76-78