Arvosteluja


Nuoren pojan sukellus

Yrjö Knuutisen kieli on taloudellista ja punnittua. Se on novellin kirjoittajan tekstiä. Lukija imaistaan tarinaan mukaan muutamalla tarkkaan punnitulla lauseella ja sirotellaan lisämausteita niin, ettei lukemista malta jättää kesken. Kirjoittaja tuntuu olevan aina askelen edellä. Vielä kertomuksen lopussa näkökulma saattaa vaihtua.

Mitassa kirjan takakannessa kirjan kustantaja, siilinjärveläisen Joksan Ilpo Jokinen sanoo kokoelmaa "aapelimaiseksi" kavalkadiksi. Simo Puupposeen Knuutisen yhdistävät ennen kaikkea 30 lukulainen pienen pojan näkökulma ja vahva humaaninen ote. Mutta ainakin yhtä lujasti Mitassa kokoelmassa ovat läsnä Tshehov ja hemingwayläiset novellikertojat.

Vertailu on sinänsä turhaa. Knuutisella on tunnistettava, oma ääni, joka Mitassa kirjassa vaikuttaa luonnonläheisyytenä, mutkattomana kerrontana ja merkityksillä ladattuna kielenä.

Usein Knuutisen kielipeli poikii hauskoja kohtauksia. Esimerkiksi Vekseli lankeaa novellissa pikku poika ihmettelee, miksi aikuiset ovat niin huolissaan Aapron vaikeuksista. - Mutta eikö sitä vekseliä vois nostaa pystympään ja niin auttaa Aaproa, Enski järkeili.

Knuutinen käsittelee novelleissaan lapsuutta, sen ongelmia ja ihmiskohtaloita. Silti kirja ei ole varsinainen nuortenkirja. Knuutisen teksti on universaalia, yleispätevää ja aikakaudet ylittävää. Sen lukijoina on helppo nähdä nykypäivän aikuiset, keski ikäiset ja vanhemmatkin, jotka löytävät kokoelmasta sukelluksen nuoruuteensa ja lähestyvään aikuisikään.

Hän juoksi niin syvälle kuin, vedessä voi juosta ja sitten sukelsi. Tahallaan hän sukelsi pitkälle sinivihreässä rantavedessä. Vasta sen jälkeen, kun jyrkänteessä musteni ja alkoi näkyä pohjamurassa enemmän ja enemmän pystyssä näkinkenkiä, hän kääntyi käsillään haroen nousemaan kohti pintaa ja kohti vedenpinnassa kirkkaana kuplana loistavaa Aurinkoa. (Novelli Uimaan)

Rautalampilaiset ja suonenjokelaiset voivat huokaista helpotuksesta - tai harmista. Knuutinen sijoittaa 25 novellin kokoelmansa asemapaikkakunnalle, joka kaikista merkeistä päätellen muistuttaa kirjailijan synnyinseutua Siilinjärveä. Myöhemmät työ ja kotipaikkakunnat saavat yhä odottaa tarkasteluvuoroaan.

Knuutinen on julkaissut kirjoja harvakseltaan. Mitassa osoittaa, että hyvää kannattaa odottaa. Lukijana vaan toivoo, ettei seuraavan teoksen vartoomista suotta pitkitetä.

Timo Ruotsalainen  -  Sisä-Savon lehti 1995


”Minä, 16-vuotias Savossa syntynyt helsinkiläistyttö, tykästyin kirjaan totaalisesti… Kirja antaa oikein tarkan ja todenmukaisen kuvan sodanajan lapsista, heidän mietteistään, suruistaan ja iloistaan. Tämä tekee lellityimmänkin nykyajan nuoren pehmeäksi ja heikoksi… Liinun-Kirsti oli erikoisen koskettava ja kaunis novelli.”

Inna Pylkkänen/Kirjainfo.com - 15.4.2006


...Knuutisen käyttämä kieli on helppolukuista ja elävää. Teksti soljuu eteenpäin joustavasti. Kielikuvat ovat usein meheviä ja täyteläisiä, kuten itämurteiden piirissä kasvaneelta sopii odottaakin... Knuutinen kuuluu itäsuomalaisten kertojien arvostettuun joukkoon...

Matti Juusela  - Uutis-Jousi 1995


...Knuutinen tekee tarkkaa työtä. Asioita ei tyrkytetä, kuvioiden täydentäminen jää lukijan mielikuvituksen varaan...

Kauko Tervamäki  -  Savon Sanomat 1995