Arvosteluja


Saaliita syvänteestä

Tämä kirja on altis perusteelliselle väärinkäsitykselle. Venettä vesille työntävä mies etukannessa, aalloilla pomppiva korkki takapuolella, Ilkka Pesosen naivistisia kuvia molemmat.  Ja kansien sisällä kertomuksia kalastuksesta, entisaikojen erinomaisista saaliista, vanhahtavalla tyylillä kirjoitettuja, vähätapahtumaisia tarinoita. Kunnon kalastusnovelleissa pitäisi olla liikettä ja imua ihan toisella tavalla. 

Tämmöinen saattaa olla ensivaikutelma monella lukijalla Yrjö Knuutisen uudesta teoksesta. Mutta jos hänellä on malttia tutkia tekstiä tarkemmin ja katsoa siitä piirtyviä sisäisiä maisemia kauempaa, hän saa havaita, että tässä teoksessa ei olekaan kyse tavanomaisesta kalajuttujen kokoelmasta. Kirjan saalis nousee syvältä.

Itse asiassa tuo puoli tulee vastaan jo ensimmäisellä sivulla, kirjan niminovellissa. Kala-Oskari on vanha mies, sydänvikainen, hänestä tuntuu 'kuin isokourainen mies olisi peukalohankasellaan henkitorvesta painanut ja kuristanut'. Jäseniä kolottaa; Oskari etsii vanhuuttaan lonksahtelevassa sängyssä asentoa, jossa olisi vähän helpompi hengittää. Jatkossa Morottajan, ikääntyneen kalamiehen ja kalajuttujen kertojan kävelytien varteen jää hänen ysköksistään veriviiru. Vanha Kaapo kuuntelee keväällä satakielen laulua, heittää verkot lahnoille - mutta ne jäävät toisten nostettaviksi Kaapo löydetään aamulla kuolleena. 

Epilogissa yksinäinen soutaja katselee vanhoja tuttuja rantoja, muistelee menneitä ja päättelee kauempana piirtyvää, tehdasta katsellessaan, että 'voisi isä ihmetellä, jos olisi tuon näkemässä'.

Kala-Oskarin ja kumppaneiden elämisessä ja olemisessa on mukana ahdistus, vuosien kertymisen mukanaan tuoma tieto kaiken katoavaisuudesta. Sitä ei paisutella, se nousee esiin enemmänkin rivien välistä, mutta se on selkeästi aavistettavissa. 

Tuolta tummalta taustalta nousevat sitten elämän myönteiset arvot esiin. Ulkonaisesti ne eivät ole kovin kummoisia muistoja lapsuuden huolettoman-onnellisista päivistä hyvine kalansaaliineen, aurinkoinen huumorinvälähdys 'ukonlahnojen aikaan', luonto ympärillä ja enkeleiden vierailu vanhan kalamiehen luona kolmen onkimatoja tuovan pikkupojan hahmossa. Harrasta, eleetöntä kerrontaa. 

Kun lukija on oivaltanut Yrjö Knuutisen kirjan perusidean, hän tajuaa samalla, että sen ensivaikutelmana vanhahtavalta vaikuttava tyyli on tässä asetelmassa täsmälleen oikea ilmaisukeino. Kirjoittaja on joko vaistonvaraisesti tai sävyjä huolellisesti punniten tavoittanut sen sävellajin, jota hänen persoonallinen sanottavansa edellyttää. 

Yrjö Knuutinen on pitänyt pitkän paussin kirjojensa välillä; 'Kurkin' ilmestymisestä on pitkälti  toistakymmentä, vuotta. Tuntuu siltä että mies, toisin kuin viihteen tekijät, arvostaa tekstinsä laatua enemmän kuin määrää.

Aarre Huuskonen  -  Savon Sanomat 1986


Yrjö Knuutisen Kala-Oskari ja kolme enkeliä (Kustannuskiila) sisältää mukavia pieniä kertomuksia, jotka kaikki liittyvät kalastamiseen. Kirjan yhtenä sankarina on poika nimeltä Klonksu. Hän on etevä löytämään itsehankkimalleen katiskalle hyviä pyyntipaikkoja.

Tulee mieleen pääministeri Kalevi Sorsa, joka äsken lonksutteli kokoomukselle hallituksen ovea. Vähän myöhemmin hänen kerrotaan lähettäneen kokoomusryhmän pikkujouluun sähketervehdyksen, jonka allekirjoituksena oli "Klonksu".

Klonksujen yhteinen tuntomerkki näyttää olevan, että he ovat hyviä löytämään katiskalleen pyyntipaikkoja.

Sakari Virkkunen  -  Suomen Kuvalehti 1986


Takakansi sanoo aivan nappiin: syvällistä ihmistuntemusta, tarkkoja havaintoja, tunnelmia, kyläelämän kuvauksia, pyynnin kutkuttavia hetkiä. Kalastuslastuilla ja novelleilla on vahva perinne, meilläkin; mestarihan on Juhani Aho kalalastuineen, ja hänellä on perillisiä kosolti, nuorimpien joukossa juuri Yrjö Knuutinen.

Kirjailija osoittaa, ettei luontonovelli, jossa ihminen ja hänen ympäristönsä ovat jatkuvassa elimellisessä kosketuksessa, ole yksikerroksinen, vaan psykologiset vivahteet, kaiken yhteys ja ajan joskus järkyttävätkin tapahtumat ja muutokset kytkeytyvät yhä suomalaisten eloon, meidän jotka vanhan Kaapon tavoin olemme lapsuudestamme lähtien liikkuneet rannoilla. - Selkeätä, täsmällistä tekstiä, joka puhuu myös dialogin kautta.

Ilkka Pesosen kansi rauhallinen, kuulas.

Terttu Tupala  -  Kirja-arvosteluja 1986


Fiske är det centrala temat i Yrjö Knuutinens novellsamling Kala Oskari ja kolme enkeliä. Författaren har skarpsynt och inkännande skildrat såväl de unga pojkarnas som gamlingarnas känslor under sommarens fiskenätter och vinterns isiga dagar. Berättelserna är korta, men innehållsrika och stämningsfyllda. Knuutinen verkar vara en skicklig människokännare när han beskriver folk i ett litet bysamhälle. Boken ger trevlig läsning.

Sirkka Jauho  -  Hub/Bibliotekstjänst - 1986


...tarinat ovat todentuntuisia, eikä niitä rasita liiallinen romanttisuus, mihin kalastus ja metsästys aiheina aina houkuttelevat... Tämäntapaisia laajempialaisia eräkirjoja toivoisi enemmänkin...

 R.  -  Kansan Sana 1986


...Tunnelmapala ajan tappamien rauhallisten selkävesien ja levottomien liekkien ääreltä on aivan paikallaan. Vaatimattomuudessaan Knuutisen lastut kelluvat yllättävän monen turboajan hiilikuituvapajutun edelle...

Pekka Rajala  -  Ilkka 1986


...Yrjö Knuutinen on saanut kalastusjuttuihinsa mukavasti ilmettä. Hän ei ole tyytynyt vain kertomaan mitä on kokenut, vaan pistää kynänsä pintaa syvemmälle. Näin jutut saavat ulottuvuuksia, joita harvoin tapaa puhtaista kalastusnovelleista...

Markku Vainio  -  Länsi-Suomi 1986


...Kala Oskari ja kolme enkeliä on hieno novellikokoelma. Oikea joululahja varttuneelle kalamiehelle...

Antti Salonen  -  Urheilukalastus 1986


...lukijan on helppo samaistua näihin pieniin ja vaatimattomiin kalastustapahtumiin. Kalamies löytää niistä osan omaa itseään...

Veli-Pekka Jarva  -  Satakunnan Kansa 1986


...Yrjö Knuutisen kirja on miellyttävä tuttavuus eräkirjojen joukossa. Näyttää siltä, että puhe eräkirjallisuuden paikallaanpolkemisesta on ollut turhaa...

M.S.  -   Metsästys ja Kalastus 1986


...eipä ole pahitteeksi nuorempienkaan, ylenpalttisen välineistön kanssa kalavesillä ahertavien harrastajien lukea, kuinka vähäisin välinein kalan pyynnin aidot tunnelmat loppujen lopuksi ovat saavutettavissa...

R. K.  -  Kalastus 1986


...kertomukset ovat erityisesti aloittelevien eränkävijöiden mieltä kiehtovia hienoine ihmis ja luontokuvauksineen. Kirjassa puhuu tavallinen jokamieskalastaja, jolla on silmää nähdä ympärillään tapahtuvia asioita...

Erämies 1986